Euroviisu-vedonlyönti on poikkeuksellinen markkina. Se ei ole puhtaasti urheilun kaltainen tilastopeli, jossa tulos syntyy mitattavasta suorituskyvystä, vaan kulttuurinen kilpailu, jossa musiikki, televisio, yleisön tunne ja juryjen arvio kohtaavat. Siksi vedonlyöntimarkkina voi joskus kallistua liikaa yhden narratiivin varaan – missä myös esimerkiksi medialla on paljon tekemistä.
Tänä vuonna markkina on asettanut Suomen selkeäksi suosikiksi noin kertoimella 2,75. Se tarkoittaa, että Suomi nähdään kilpailun selvästi todennäköisimpänä (n. 30%) voittajana ennen seuraavia haastajia, kuten n. 10-prosenttisiksi voittajaehdokkaiksi ehdotetut Ranska (6,00) ja Tanska (7,00).
Suomen suosikkiasema ei ole perusteeton. Esitys on erittäin toimiva televisiossa, siinä on vahva identiteetti ja se on helposti muistettava. Tällaiset kappaleet keräävät usein paljon yleisöpisteitä, ja televote-menestys on Euroviisuissa usein ratkaiseva tekijä.
Silti jättisuosikin kohdalla on hyvä pysähtyä kysymään, onko markkina mennyt hieman liian pitkälle.
Euroviisut voitetaan harvoin pelkällä yleisöreaktiolla. Nykyinen 50–50-malli televoten ja juryjen välillä tarkoittaa, että voittajan täytyy yleensä menestyä molemmissa. Historiassa monet fanien suosikit ovat jääneet kokonaiskilpailussa hieman vajaiksi juuri juryjen vuoksi – kuten Suomessakin kirvelevästi keväältä 2023 muistetaan.
Vaihtoehtoja Suomelle on monia, mutta tässä kohtaa erityisen kiinnostavaksi nousee Tanska (kolmossuosikki, kerroin 7).
Tanskan esityksen vahvin elementti on laulu. Vokalistinen taso on korkealla, ja juuri tällaiset suoritukset ovat usein juryjen mieleen. Juryt arvioivat nimenomaan laulutaitoa, sävellystä, sovitusta ja kokonaisvaltaista musiikillista uskottavuutta. Tanska näyttää kappaleelta, joka voi kerätä pisteitä hyvin tasaisesti sekä juryilta että yleisöltä.
Euroviisuissa voittaja löytyy usein juuri tästä profiilista: esitys, joka ei välttämättä dominoi yhtä osa-aluetta täysin, mutta sijoittuu molemmissa äänestyksissä kärkeen. Tällainen “tasapainovoittaja” on ollut kilpailussa hyvin tyypillinen voittotyyppi.
Usein juryn ja televeton välillä jury tuntuu oikeastaan painottuvan hieman, koska käytännössä osa kotikatsomoista seuraa erittäin jury-tavalla, arvottaen laulutaitoa ja musiikillista edistyksellisyyttä ja vaikeutta.
Suomen kohdalla pieni kysymysmerkki liittyy juuri juryihin. Esitys on tehokas ja näyttävä, mutta siinä on myös hieman camp-henkinen ja tarkoituksellisen liioiteltu sävy. Tällaiset kappaleet voivat menestyä valtavasti yleisöäänissä, mutta juryt eivät aina palkitse niitä yhtä korkealle.
Tämä ei tarkoita, että Suomi olisi huono voittajaehdokas. Pikemminkin kysymys on siitä, onko suosikkiaseman hinnoittelu ehkä hieman liian vahva.
Kertoimella 7,00 Tanska näyttäytyy tässä asetelmassa kiinnostavana vaihtoehtona. Se tarjoaa voittoprofiilin, joka sopii hyvin Euroviisujen pistejärjestelmään, ja samalla kerroin jättää enemmän tilaa yllätyksille kuin suosikin pelaaminen.
Se olisi kolmas hieman saman tyylinen voittaja Nemon ja JJ:n jälkeen: dramaturgiassa ja teatraalisuudessa on jotain samaa. Lisäksi kyseessä on yksittäinen artisti bändin sijaan, ja kaikki kuuluvat LGBTQ+-vähemmistöjen edustajiin. Haluaako Euroviisu-yleisö nyt jotain uutta, vai onko tämä uusi 2020-luvun voittajan arkkityyppi?
Vaikka tämäntyyppisillä asioilla voi olla joskus vaikutusta – yleisö haluaa vaihtelua voittajiin –, useimmiten biisi kuitenkin merkkaa eniten. Sama pätee poliittisiin ääniin: niillä voi tulla nostetta, mutta voittoon se riittää tyypillisesti vain, jos myös biisi on jo lähellä voittajatasoa.
